tiistai 30. syyskuuta 2014

Anatomy Of A Toadstool, Part II




Vielä vähän kärpässieniä, jotka ovat jo lähes kadottaneet punaisen loistonsa.
Ei sillä, että kaikki kärpässienet olisivat punaisia, mutta nämä kaunokaiset olivat.




Autumn_9_2014_76

Keaton Henson feat. Ren Ford - Nearly Curtains






A  few  toadstools  who  have  lost  their  glowing  red 
colours. Not that all toadstools are red but these were. 


maanantai 29. syyskuuta 2014

Anatomy Of A Toadstool, Part I




Hullu kärpässieninainen täällä hyvää päivää. Noin pari viikkoa sitten lähdin lenkille läheiselle metsäpolulle ja päätin ottaa kameran mukaan. Lenkki jäi vähän vähemmälle, koska silmäni osuivat aina vain toinen toistaan kauniimpiin kärpässieniin. Niitä oli pienellä alueella valehtelematta lähemmäs sata! Kuvasin aivan innoissani sännäten aina uusien punalakkien luo. Näkökentässä hehkui jatkuvasti herkullisia värejä ja osa kärpässienistä olikin kirkuvan punaisia.


Autumn_9_2014_60Autumn_9_2014_38Autumn_9_2014_57


Crazy toadstool lady here.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Let In The Autumn Sun





Syyskuun aurinko taikoo esiin upeaa väriloistoa.



The autumn sun brings out such amazing colours.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Autumn




Näin viime yönä unta, että täälläkin satoi lunta. Onneksi ei oikeasti, ainakaan vielä. Kylmä ulkona on silti, tuuli tunkeutuu luihin ja ytimiin ja auringonpaiste on vain julmaa hämäystä. Nämä kuvat ovat viikon takaa, kun lämpötila oli vielä reilusti plussan puolella ja syksyinen sää oli täydellisimmillään. Osa kuvista on täältä Seinäjoelta ja osa kotikonnuilta tätini mökiltä, jonne me naispuoliset serkukset kokoonnuimme tasan viikko sitten viettämään iltaa. Meillä oli onni matkassa, sillä kyseessä oli ehkä syksyn viimeinen lämmin ilta ja ulkona tarkeni istua pitkänkin tovin ja kumppalaseja kilistellen. Sen lisäksi mahtavaan iltaan kuului hyvää ruokaa, musiikkia, naurua ja saunomista pimeän laskeuduttua. Kaksi meistä (en minä) uskaltautui pulahtamaan järveen toisten pidellessä taskulamppuja laiturin reunalla.

Sunnuntaina seuraan liittyi pari tätiä ja rakas serkun tyttö, joka aloitti tänä syksynä esikoulun. En voi uskoa, että muruseni on jo niin iso! Sunnuntai olikin pikkuneidin saapumisen jälkeen täynnä haleja ja pusuja, barbileikkiä, kahvilaleikkiä, metsäkävelyitä kamerat kourassa, pelien pelaamista ja vaikka mitä muuta. On se leikkiminen kuulkaa vaan yllättävän uuvuttavaa näin vanhemmalle osapuolelle!
 





Last night I had a dream that it had snowed during the night. Luckily it was just a dream. But it's really cold outside now, the sunshine is just a cruel decoy. These photographs are from a week ago when it was still quite warm outside and autumn was at it's best. Some photos are from here (Seinäjoki) and others from my aunt's cabin where we female cousin spent a lovely Saturday and Sunday exactly a week ago. We had luck on our side because that Saturday was probaböy the last warm autumn evening. The sun shone beautifully and we sat outside for a long time drinking sparkling wine. The gathering also included lots of good food, music, laughter and a sauna after dark. Two of us (not me) actually took a dive into the lake while others held flash lights in the dock.

Sunday brought more company: a couple of aunt's and one cousin's daughter who just this autumn started pre-school. I can't believe my darling is so old! After that little dear girl arrived the day was filled with and hugs and kisses, playing with barbies, walking in the woods photographing and all sorts of other things. And you know, playing all day at this age is really exhausting!


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

I See Signs






In addition to street art in Berlin I do love all sorts of signs also!


maanantai 8. syyskuuta 2014

Mighty Cloud In The Sky




Kesäinen Berliinin matkani ensimmäisenä kokonaisena päivänä vietin aamupäivän Kreuzbergissa etsien "Wolkenwand" taloa. Olin nähnyt siitä kuvan postikortissa vuosi takaperin ja minulla oli tiedossa sen kadun nimi, jolla talo sijaitsi (Wilhelmstr.). Ongelmana oli se, että katu oli ihan pirun pitkä eikä minulla ollut hajuakaan missä kohtaa katua talo sijaitsi, joten tästä syystä päädyin kävelemään aikamoisen matkan. Juuri kun olin jo luopumassa toivosta näin sen! Sää oli ollut siihen asti melko harmaa ja hieman sateinen, mutta valehtelematta melkein sillä sekunnilla, kun näin talon niin aurinko alkoi paistaa! Kuvailin innoissani taloa joka suunnasta, kunnes yhtäkkiä taivas repesi ja vettä satoi aivan kaatamalla. Onneksi minulla oli sateenvarjo, sillä ilman sitä olisin kastunut täysin litimäräksi. No, sitten ei enää kuvailtukaan. Jouduin juoksemaan vastakkaisella kadulla olevan rakennuksen katoksen alle suojaan, koska sateenvarjon alla kyyhöttäminen ei riittänyt pitämään tarpeeksi kuivana. Siellä sitten odottelin pitkän tovin sateen laantumista, mutta turhaan. Siispä hylkäsin ajatuksen talon kuvaamisen jatkamisesta ja lähdin sateenvarjon suojissa eteenpäin.

Berlin_7_2014_11


On my first whole day in Berlin (during my trip in July) I started the day wandering in Kreuzberg searching for the "Wolkenwand" Haus I'd seen in a postcard a year before. I had the street name (Wilhelmstr.) but the trouble was that the street was extremely long and I had no idea where it was. So I ended up walking lots! Right when I'd almost given up hope I spotted it! The weather that morning had been quite gray and it had been raining mildly but seriously the second I saw the house the sun began to shine! I was happy for a while photographing the house from all it's sides but then suddenly the sky opened up and it began to rain extremely heavily. So no photographing any longer. Luckily I had an umbrella because without it I would have been completely soaked. I had to run for cover to a building across the street and waited there for a while for the rain to stop. It didn't so off I went trying my best to stay safely under my umbrella. 


lauantai 6. syyskuuta 2014

The Goldfinch




Luin Donna Tarttin uusimman kirjallisen tuotoksen The Goldfinch (2014) alle viikossa, sillä se imaisi minut täysin mukaansa. Sivuja alkuperäisessä englanninkielisessä versiossa on lähes kahdeksansataa. Ostin kirjan pelkän kirjailijan perusteella enkä onneksi lukenut kirjan sisäkannesta sen kuvausta, sillä se olisi pilannut lukunautinnosta paljon! Tiesin kirjasta vain sen, että sen kertojana on poika nimeltä Theo Decker. Jos olisin lukenut sisäkannen kuvauksen, olisin jo tiennyt mitä alussa tulee tapahtumaan sekä Theodoren aikuiselämän pääkohdat. Rakastin tätä kirjaa! Pidin siitä paljon enemmän kuin Tarttin ensimmäisestä (The Secret History, 1992). Suosittelen The Goldfinchia erittäin vahvasti ja suosittelen myös jättämään sen sisäkannen lukematta. Tartt on muuten voittanut The Goldfinchista Pulitzer-palkinnon, eiköhän senkin pitäisi kertoa jotain.

Tarttin toinen romaani Little Friend (2002) on ollut minulla hyllyssä jo vuosia (ostin sen joskus käytettynä Edinburghista), mutta en ole saanut aikaiseksi lukea sitä. Se on massiivinen teos, kuten Tarttin muutkin, eikä sitä lueta yhdessä päivässä. Nyt aion kuitenkin tarttua siihen välittömästi.




I read Donna Tartt's new book "The Goldfinch" (2014) in a few days despite it's massive lenght (almost eight hundred pages). I didn't read the description of the book in the inside jacket and I'm so glad I didn't because it would have spoiled so much! I love love loved this book and I can wholeheartedly recommend it. Tartt won the Pulitzer Price for "The Goldfinch" and that should tell you something. I've read Tartt's first novel "Secret History" (1992) but not the second one "Little Friend" (2002) although I've had it for years. Gonna start reading it now.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Postkarten aus Berlin





Postikortteja Berliinistä, kirjaimellisesti. Ostin kortteja jälleen kerran ison kasan, mutta en ainuttakaan näistä. Kaikkea ei voinut haalia, mutta sen sijaan valokuvasin vielä jonkin verran muita kivoja!




 
Postcards from Berlin, literally. I bought a bunch of them but none of these. I couldn't have them all so instead I photographed a few nice ones too!