perjantai 30. huhtikuuta 2010

Won't You Take Me Far Away

Aloitetaan vappu sillä, että soitetaan Interpolin uutta "Lights" nimistä sinkkua repeatilla.  Paul Banks, minulla olikin jo ikävä ääntäsi. Kohta suuntaan Seinäjoelle ystävänpariskunnan luo, mutta tuossa säässä saisi nyt tapahtua jokin muutos aurinkoiseen suuntaan ja vähän äkkiä! Viettäkäähän hauska vappu, ihanat!


Biisin voi muuten ladata ilmaiseksi Interpolin sivuilta.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

100 km Ouluun

Vietin viime viikolla muutaman päivän Oulussa graduhommien ja ystävien parissa. Tuntuu aivan oudolta, että en asu siellä enää. Pari kertaa kävi mielessä käydä kämpällä, kunnes tajusin, että eihän minulla ole sinne avaimia, kun en asu siellä enää. Rakkaat paikat näyttivät samoilta, juuri mikään ei ollut muuttunut. Olisin halunnut olla Oulussa pitempään, käydä tutulla lenkkipolulla ja tehdä paljon muutakin. Aika vain ei riittänyt kaikkeen. Perjantaina näin Bemua syömisen, juomisen ja jutustelun merkeissä.


Suuntasimme aluksi Olimpokseen, jossa Bemu ei ollut käynyt aiemmin! Taisi neiti ihastua niin, että menee toistekin. Söimme kumpikin kebab-annokset: minä lohkoperunoiden kera ja Bemu pitaleivällä. Niin hyvää, että järki lähti. Tuli siitä kyllä niin täyteenkin, että piti melkein kontata ulos. Mutta koska jälkiruoalle on tunnetusti eri maha, niin suunnattiin heti Cafe Biskettiin. Bemu ei ollut käynyt sielläkään aiemmin! En ymmärrä, miten siltä voi Oulussa asuvana välttyä :D Otin kirsikkasoodaa (koska parasta makua eli vesimelonia ei ollut) ja beben. Rakastan bebejä, mutta hilloa niissä en siedä. Siksi hillo kokeekin minun käsissäni tällaisen kohtalon:


Iltaa jatkettiin yksillä 45 Specialissa, joka oli taas yksi paikka, missä Bemu ei ollut käynyt. Sieltä siirryimme paikkaan nimeltä Otto.K, missä minä puolestaan en ollut aiemmin käynyt. Siellä pelattiin pari erittäin jännittävää peliä Huojuvaa Tornia (Tower). Tasapeli siitä tuli. Taidettiin muuten tehdä molempien pelihistorian ennätys: 32 kerrosta!



Noita palikoita piti onkia ties mistä pöydän ja tuolien alta, kun meidän järkyttävän korkea torni kaatui. Huomasin myös, että tässä pelissä on pituusraja! Mun piti nousta loppuvaiheessa seisomaan, että sain laitettua palikan tornin huipulle. Bemulla ei semmosia vaikeuksia ollut, koska se oli tarpeeksi pitkä pelaamaan  :D Ouluun on jo ikävä, mutta onneksi vierailen siellä pikaisesti jo ensi viikolla uudestaan. Hmm, pitäisiköhän jo tehdä varaus Olimpokseen..


P.S. Maraboulla on uutta, superhyvää Polka-suklaata! NAM.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

A Foolproof Plan

 (kuva)

Syntyperältään israelilais-afrikkalaisen Yoavin toista, A Foolproof Plan -nimistä julkaisua on odotettu tässä osoitteessa kauan. Nyt se on jo saatavilla Kanadassa ja Tanskassa, maailmanlaajuisesti se julkaistaan lähiaikoina. Yoavin musiikissa kuuluu vahvasti miehen syntyperä: biitit ja  akustisen kitaran rummutuksesta syntyvät äänet tuntuvat tulevan jostain syvältä, niissä on alkukantaista voimaa. Yoavin musiikki toimisi niin täydellisesti festareilla pimeässä, hikisessä teltassa. Laitetaan tähän loppuun kaunis mustavalkoinen video uuden levyn biisistä  nimeltä "Easy Chair":


 Tsekkaa uudelta levyltä myös We All Are Dancing & Yellowbrite Smile.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Eat Your Cake


Mummulasta löytyi taannoin valkoinen brother-merkkinen kirjoituskone jo olemassa olevan vaaleansinisen kaveriksi. Muitakin aarteita sisustukseen on löytynyt. Kulhot nappasin Anttilasta kahden euron kappalehintaan. Ruskeasta raitapurkista sai antiikkikaupassa pulittaa hieman enemmän. Kun silmäni nauliutuivat eräässä sisustuskaupassa (en muista nimeä)  Booth Designin "Cherry Cakes" -tekstillä varustettuun kylttiin, se oli menoa. En voinut jättää sitä kauppaan, en yksinkertaisesti voinut.


Päädyin tänään Kootut Murut -blogin Jutan vinkin kautta blogiin nimeltä Villa Solbacka, joka on täynnä aivan hurmaavia kuvia. Omat otokset kalpenevat vitivalkoisiksi niiden rinnalla. Kurkatkaa myös blogissa käynnissä oleva arvonta!

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Terrible Love


Tehokuuntelussa on tällä hetkellä kaksi aivan loistavaa levyä: The Nationalin "High Violet" ja Jónsin "Go". Jónsin levyn kävin jo hakemassa levykaupasta hellään huomaani, The Nationalin levyn fyysistä versiota joudun vielä odottamaan hetken aikaa. Nyt kuuntelen sitä repeatilla The New York Timesin sivuilta. 


Rakastan levyjen kansitaidetta, joissa on muuten yhtäläisyyksiä värien puolesta. Elokuussa suuntaan ehdottomasti Flow-festareille Jónsia katsomaan (ja siinä samalla tietysti muitakin bändejä). The Nationalia ei valitettavasti, ainakaan näillä näkymin, Suomessa tänä kesänä nähdä. Jos nähtäisiin, niin juoksisin vaikka sata kilometriä päästäkseni paikalle.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Remember Me


Kävin eilen ystävän kanssa katsomassa elokuvan Remember Me. Elokuvajulisteissa oleva kuva (yllä) lupailee hempeää romantiikkaa, mutta tämä kuva johtaa katsojan täysin harhaan. Toki elokuva kertoo kahden parikymppisen nuoren rakkaustarinan, mutta siinä samalla se on niin paljon muutakin; raaka ja riipaiseva kuvaus menetyksestä ja sen käsittelemisestä. Elokuviin kannattaa siis ehdottomasti varata nenäliinapaketti mukaan!

New Yorkissa asuva rikkaan perheen poika, 21-vuotias Tyler Hawkins (Robert Pattinson) on ollut tuuliajolla isoveljensä Michaelin itsemurhan jälkeen. Tylerin opinnot ovat katkolla ja illat kuluvat lähinnä juhliessa. Tyler ei pysty päästämään irti veljestään, vaan käy kahvilassa kirjoittamassa veljelleen kirjeitä joka päivä. Suhde  uusiin naimisiin menneeseen äitiin (Lena Olin) ja tämän kanssa asuvaan pikkusiskoon (Ruby Jerins) on erittäin hyvällä pohjalla, mutta kovan bisnesmiesisän (Pierce Brosnan) kanssa sukset menevät ristiin jatkuvasti.  Yhtenä iltana Tyler menee väliin kadulla alkaneeseen tappeluun, mutta päätyy lopulta kämppiksensä Aidanin (Tate Ellington) kanssa itsekin putkaan yritettyään selittää tapahtumia poliisietsivä Craigille (Chris Cooper). Seuraavana päivänä Aidan näkee samaisen poliisin tuovan tyttärensä Allyn (Emilie de Ravin) kouluun ja saa päähänsä, että Tylerin täytyy tutustua tyttöön kostoksi heitä väärin kohdelleelle poliisille. Tyler ja Ally rakastuvat kuitenkin oikeasti, eikä ylä- ja alamäiltä vältytä.Tälläkään kertaa en voi kertoa enempää spoilaamatta.

(kuvat: googlen kuvahaku)

Kiinnitän herkästi huomiota elokuvan musiikkiin. Tässä tapauksessa Marcelo Zabrosin säveltämä musiikki vangitsi jo ensisekunneilla, kun mitään ei vielä oltu edes näytetty. Elokuvassa oli muutenkin vahva alku, joka muutti käsityksen elokuvasta heti. Soundtrack sekä dvd tulevat varmasti päätymään omaan hyllyyni. Pattinson oli minulle elokuvan ensikohtauksestaan lähtien tupakoiva, renttu Tyler - en  huomannut yhtäläisyyksiä Edwardin rooliin Twilightissa. En ole koskaan pitänyt Pierce Brosnanista pätkääkään, mutta täytyy sanoa, että mies sopi rooliinsa todella hyvin. Samaa voin sanoa Emilie de Ravinista, jota inhosin yli kaiken Roswell-aikoina. Roolijako oli muutenkin erittäin onnistunut. Bubblen arvostelun perusteella osasin odottaa elokuvan loppuvan jotenkin kamalasti, mutta en silti osannut varautua siihen, mitä se lopulta oli. Elokuvan jälkeen käveltiin ystävän kanssa hetki aivan täydessä hiljaisuudessa. Ei vain yksinkertaisesti pystynyt puhumaan itkemättä.

Minusta traileri antaa elokuvasta liian kepeän kuvan..

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Away We Go


Minun on pitänyt katsoa Sam Mendesin ohjaama Away We Go jo kauan. Niinkin pieni asia, kuin elokuvan piristävän erilainen kansi, kiinnitti huomioni. Elokuva kertoo pariskunnasta, Burtista (John Krasinski) ja Veronasta (Maya Rudolph), jotka odottavat ensimmäistä lastaan. Pariskunta on muuttanut lähelle Burtin vanhempia, mutta kun Burtin vanhemmat (Catherine O'Hara & Jeff Daniels) yllättäen kertovatkin muuttavansa Belgiaan, lähtevät Burt ja Verona kiertämään Yhdysvaltoja ja Kanadaa löytääkseen tulevalle perheelleen sopivan kodin. Matkan varrella he vierailevat erilaisten ja hyvinkin erikoisten ystäviensä sekä sukulaistensa luona kaupungeissa, joissa haluaisivat asua. Lopulta oma koti löytyykin.

 (kuvat: imdb, googlen kuvahaku)

Away We Go on lämminhenkinen elokuva, joka naurattaa paikoin aidosti ja saa hymyn huulille. Se on mukava ja todentuntuinen kuvaus etenkin kahden ihmisen rakkaudesta ja oman paikan löytämisestä maailmassa. Elokuva ei ole mikään mestariteos, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. John Krasinskin  esittämä Burt oli mielettömän suloinen persoona ja Maggie Gyllenhaal hippiäitinä oli yksi elokuvan huippukohdista. Elokuvan musiikki sopi siihen muuten täydellisesti ja miellytti korvaani suuresti. Musiikista vastasi suurimmaksi osaksi itselleni uusi tuttavuus Alexi Murdoch.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Run Run Run As Fast As You Can


Perjantaina Bubble pakotti minut juoksulenkille tihkusateeseen! Siinä sitä sitten hölkättiin 40 minuuttia Töölönlahden ympäri, ja minä jaksoin juosta koko ajan! Huomioikaa, että en ole ikinä juossut yhtä mittaa paria minuuttia kauempaa (mitään cooperin-testejä ja juoksukisoja ei nyt lasketa mukaan). Vaikka reidet tällä hetkellä tuntuvat painavilta betonimöhkäleiltä, taidan mennä kunnon juoksulenkille uudestaankin. Normaalisti vain kävelen, juoksen hetken matkaa ja kävelen taas. Kun oli tuollainen oma personal trainer mukana piiskaamassa, niin ihan huomaamatta sitä sitten onnistuikin juoksemaan yhtä mittaa monta kilometriä. Taidan olla vähän ylpeä saavutuksestani :D Lenkin jälkeen tehtiin maittavaa salaattia, kun ensin olin maannut puolikuolleena lattialla hetken aikaa.


Salaattiin laitettiin tällä kertaa villirucolaa, kirsikkatomaatteja, kurkkua, auringonkukansiemeniä, halloumijuustoa ja vähän kaikenlaisilla mausteilla maustettua, paistettua tofua. Hyvää oli ja täyttävää. Tilaa jäi kuitenkin vielä popcornille ja cherry colalle, joilla herkuteltiin leffojen aikana. Illan teemana oli kauhu ja leffoina Trick 'r' Treat ja Orphan.


Trick 'r' Treat on Halloweeniin sijoittuva kauhuelokuva, jossa neljä eri tarinaa limittyvät toisiinsa. Kaikkia näitä tarinoita yhdistää Sam, pieni säkkikankaiseen nukenpäähän ja ryysyisiin vaatteisiin pukeutunut karkinkerääjä. Tarinoihin mahtuu ahneita karkinkerääjiä vihaava rehtori ja vanha naapurinukko, joka suhtautuu näihin kerääjiin vieläkin vihamielisemmin. Toisaalla ryhmä teinejä lähtee hylätyn kivilouhoksen järvelle tutkimaan, onko tarinassa sinne kadonneesta bussillisesta erityislapsia jotakin perää. Lisäksi elokuvassa nähdään kinasteleva pariskunta ja punahilkaksi pukeutunut neitsyt (Anna Paquin), joka etsii itselleen kunnollista miestä Halloween-bileistä. Kuten arvata saattaa, päättyy monen henkilön ilta aika ikävästi.


Elokuva ei pelottanut mitenkään kamalasti sen osittain humoristisen sävyn vuoksi. Toki ajoittainen verellä mässäily ällötti ja Sam oli aika karmiva. En kestä lapsia kauhuelokuvissa. Pidin paljon etenkin leffan visuaalisuudesta ja sarjakuvakohdista, mutta jokin jäi uupumaan. Ehkä odotin elokuvalta liikaa. Ei elokuva huono ollut, mutta ei se kyllä lemppareiden joukkoon päässyt. Tsekkaa traileri tästä.


Toisena oli siis vuorossa Orphan (Ottolapsi)joka puolestaan yllätti minut täysin, hyvällä tavalla. Elokuvassa vauvansa vastikään menettäneet Kate (Vera Farmiga) ja John (Peter Sarsgaard) adoptoivat Venäjältä Amerikkaan tulleen 9-vuotiaan Estherin (Isabelle Furhman) perheeseensä. Esther vaikuttaa päällisin puolin erittäin kypsältä, älykkäältä, kiltiltä ja hurmaavalta lapselta. Esther ystävystyy oitis perheen kuuron tyttären Maxin (Aryana Engineer) kanssa. Perheen teini-ikäinen poika Daniel (Jimmy Bennett) puolestaan suhtautuu Estheriin epäilevästi ja vihamielisesti. Johnin kanssa Esther tulee toimeen moitteettomasti, mutta Katen kanssa on ongelmia, vaikka yritystä ei puutu. Pian alkaa tapahtua outoja asioita ja Kate alkaa epäillä, että Estherissä on jotakin pahasti vialla.. vähitellen Estherin menneisyydestä paljastuukin karmivia asioita. Juonesta en tässä viitsi kertoa enempää spoilaamatta, vaikka kuinka tahtoisin. 

(kuvat: googlen kuvahaku)

Elokuvan kauhuelokuvaksi luokittelu johtaa hieman harhaan, sillä elokuva on niin paljon muutakin, ennemminkin se on loistava trilleri kuin kauhuelokuva.  Näyttelijäsuoritukset olivat huippuluokkaa, Isabelle Furhman Estherinä suorastaan huokui kylmäävää pahuutta ja etenkin Maxia näytellyt suloinen Aryana Engineer oli todella vakuuttava! Toivottavasti tästä nuoresta tytöstä kuullaan vielä tulevaisuudessa. Tämä elokuva oikeasti jännitti ja pelotti monissa kohdissa. Loppuvaiheessa minulta pääsi pari tahatonta kiljahdustakin ja Bubblen kanssa molemmat kiemurtelimme jännityksestä, kun ei vain yksinkertaisesti kyennyt pysymään paikoillaan. Trillereiden ystäville tämä on must! Elokuva kummittelee päässäni vieläkin.. Traileriin tästä. Elokuva on minusta paljon parempi kuin traileri antaa ymmärtää.

P.S. Tämän jälkeen meidän oli pakko katsoa vielä Jarhead, koska piti nähdä lisää Sarsgaardia.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

MAdM @ Virgin Oil


Matkustin torstaina Helsinkiin katsomaan MAdM:n keikkaa Virgin Oiliin ja majailin samalla pari päivää Bubblen luona. Emme kumpikaan olleet käyneet Virgin Oilissa aiemmin keikalla. Se vaikutti mukavalta paikalta, jonne eksyn varmasti toistekin sopivan bändin sattuessa kohdalle. Bubblen kamera sanoi sopimuksensa irti jo ennen keikkaa, joten kuvat keikalta ovat allekirjoittaneen kamerasta. Surkealla kamerallani ei yksinkertaisesti saa keikoilla hyviä kuvia, mutta nämä kaksi ovat jotenkin julkaisukelpoisia. Kuvaajassahan ei tietenkään ole mitään vikaa :D


Tälläkin kertaa tuli muuten todistetuksi, että Melissa on maailman seksikkäin basisti. Niin se vain on. Itse keikka oli hyvä ja Melissa oli erittäin puheliaalla tuulella ja puhui jopa hieman suomea."Mita vittua":


Islannin tulivuorenpurkauksen vuoksi Melissa bändeineen joutui jäämään Suomeen illan keikan jälkeen. Melissalla oli tästä paljonkin sanottavaa, ja laulettavaa:


Melissa esitti myös ajatuksen, että Type O Negativen laulajan Peter Steelen äskettäisellä poismenolla olisi ollut jotain tekemistä tulivuorenpurkauksen kanssa. Keikan lopuksi kuultiinkin biisi Peter Steelen muistolle (Type O Negative/Black Sabbath). Itse kuvasin siitä vain alun:

(Koko biisin voi näkee täältä)


Toki keikalla kuultiin viimeisimmässä Battlessakin ollut biisi Followed The Waves, josta kuvasin vain alun, koska pakkohan minun oli ottaa biisistä kaikki irti! Kuvatessa kun ei voi tanssia, laulaa ja riehua miten lystää.

Keikan settilista näytti tältä:

This Would Be Paradise
Lightning Is My Girl
Isis Speaks
Lead Horse
Taste You
I Need I Want I Will
OOOM
Overpower Thee
Meet Me On The Dark Side
22 Below
Followed The Waves
-----------
Peter Steele Tribute
Real A Lie



Oma suosikkini uudelta levyltä on instrumentaalibiisi Lead Horse, joka onnekseni siis kuultiin keikalla (video yllä). Tapasimme Melissan keikan jälkeen, mutta näytimme Bubblen kanssa yhteiskuvassa niin epäedustavilta, että sitä kuvaa ei täällä julkaista. Melissa nyt näytti kauniilta kuten aina. Ja nainen oli todella mukava!  Tänään sain harmikseni jälkikäteen tietää, että MAdM heitti vielä eilen Helsingissä spesiaalin "Grounded by Volcanic Ash Show'n " Nosturissa. Bubblen kanssa lähdimme pois Helsingistä juuri pari tuntia ennen keikkaa! Voi surkeus. No, tunnetusti niin sitä meidän tuuriamme.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

My Heart Burns Wildly

                                               MAdM                                                         PJ HARVEY
                               "Followed The Waves"                 vs.                        "Big Exit"

Toissailtana Helsingin Virgin Oilin lavalle nousi rautainen naisrokkari MAdM eli Melissa Auf der Maur. Sen vuoksi nainen onkin tämän viikon Battlessa ja saa vastaansa toisen yhtä rautaisen nairokkarin nimeltä PJ Harvey. Odotan vielä sitä päivää, kun Pj Harvey saadaan Suomeen tai pääsen näkemään naisen livenä jossain muualla. Melissan näin livenä nyt jo kolmannen kerran. Keikasta tarkempaa raporttia huomenna.

Kumpi rokkaa enemmän?

(kuvat: last fm)

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Made Another Masterpiece While I Was Dreaming

 (kuva: googlen kuvahaku)

Taas lisää uutta musiikkia brooklynilaisilta indierokkareilta, The Nationalilta. En jaksaisi odottaa uutta High Violet nimeä kantavaa levyä enää sekuntiakaan! Vielä pitäisi kuitenkin malttaa odottaa muutama viikko. Levy ei voi olla mitään muuta kuin loistava, yksi tämän vuoden parhaimmista levyistä. Nämä herrat eivät voi pettää. Matt Berningerin syvä baritoni on yksi ihanimmista miesäänistä mitä tiedän. High Violet- levyä valottaa nyt lisää biisi Afraid Of Everyone ja levyn ensimmäisen sinkun Bloodbuzz Ohion b-puoli Sin-Eaters:



P.S. Nämä muuten bongasin musiikkiblogista Slow Show, joka on saanut nimensä The Nationalin yhdestä biisistä.

Notes On A Scandal


Richard Eyren ohjaama Notes On A Scandal on vahva kuvaus kahden naisen yksinäisyydestä ja epätoivosta. Se perustuu Zoë Hellerin samannimiseen kirjaan. Barbara Covett (Judi Dench) on vuoden päästä eläkkeelle jäävä opettaja, joka pitää oppilaitaan rautaisessa otteessa. Koulun ulkopuolella Barbara on kuitenkin erittäin yksinäinen nainen. Kouluun saapuu uusi taiteidenopettaja Sheba Hart (Cate Blanchett), jonka kanssa Barbara ystävystyy. Kun Barbaralle selviää, että Sheballa on suhde 15-vuotiaan oppilaansa Steven Connellyn (Andrew Simpson) kanssa, ottaa mustasukkaisuus vallan.

(kuvat: imdb)

Sekä Blanchett että Dench ovat rooleissaan uskomattoman vakuuttavia. En usko, että näiden kahden naisen roolia olisivat voineet näytellä paremmin ketkään muut. Myös Sheban miestä Richardia näyttelevä Bill Nighy on roolissaan erinomainen. Vaikka Blanchett on yksi lempinäyttelijöistäni ja loistaa tässäkin roolissaan, vie Judi Dench Barbarana kuitenkin voiton kaikista. Hän on yksinkertaisesti täysin vangitseva, hypnotisoiva.  Elokuvasta tekee vieläkin paremman sen upea musiikki, josta vastaa yksi ehdottomista säveltäjäsuosikeistani: Philip Glass.

Huom! Traileri paljastaa elokuvasta liiankin paljon, mutta kiteyttää sen loistavasti.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

The Honey Trees


Olen löytänyt taas hurjan paljon uutta musiikkia. Ei vain ole aikaa kuunnella kaikkea! Yksi vallan ihastuttava löytöni on Californialainen indiebändi The Honey Trees, jonka muodostavat Becky Filip ja Jacob Wick.  Kuulostaa yhtä kauniilta kuin miltä nämä kuvat näyttävät. Taidan olla rakastunut. Bändin tähän mennessä ainut julkaisu  Wake The Earth - EP lepää käsissäni toivottavasti pian. Näitä älyttömän kauniita kuvia bändistä on ottanut Beckyn veli Simon Filip. Printtejä  Simonin valokuvista voi ostaa herran Etsy shopista. Myös Beckylla on oma Etsy shop themeadowlark, jossa on myynnissä ihania printtejä Beckyn taideteoksista. Lahjakkuutta riittää näköjään tässä perheessä.