lauantai 26. maaliskuuta 2011

Spring Is Finally Here


Kevätauringon säteet lämmittävät niin kehoa kuin mieltäkin, joten nyt on luvassa soittolistoja kevään kunniaksi oikein kaksin kappalein. Ensimmäinen osa sisältää hieman herkempiä ja haikeitakin säveliä, toinen puolestaan niin iloisia, että hymy nousee varmasti kasvoille ja alkaa tanssittaa.

1/2 (KLIK)

Noah And The Whale - The First Days Of Spring
The Album Leaf - Eastern Glow
Amiina - Ugla 
Jóse Gonzalez - The Nest
She & Him - I Knew It Would Happen This Way
Tori Amos - Spring Haze 
Nine Inch Nails - In This Twilight
The Honey Trees - Love & Loss
PJ Harvey - Hanging On A Wire
 The National - Start A War
Múm - Marmelade Fires
Radical Face - Asleep On A Train
Damien Rice - Lonelily
Radiohead - High & Dry
Suburban Tribe - First Spring Day


2/2 (KLIK)

Yann Tiersen - La Valse Des Vieux Os
Feist - Tout Doucement 
Regina Spektor - Folding Chair
Maria Solheim - Wildest Day
Lisa Hannigan - I Don't Know
Emiliana Torrini - Big Jumps
She & Him -  Don't Look Back
Scandinavian Music Group - Se Sitä Ja Se Tätä
Anna Puu - Melankolian Riemut
The National - Wake Up Your Saints
Björk - It's Oh So Quiet
Sigur Rós - Gobbledigook
Patrick Wolf - The Magic Position 
Timo Räisänen - Numbers
Doves - There Goes The Fear


Niin, Bubble ehti jo ensin ja soittolistojemme nimetkin ovat melkein samanlaiset, vaikka ne on tehty täysin toisistaan tietämättä! Olemme ehkä hieman liian samanlaisia. Samoja biisejä listoillamme on kuitenkin vain kolme, outoa. 
Two playlists for spring! The first one consists of quieter and a bit melancholy songs. The second one  is full of songs that will surely make you smile and dance.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Well, Who Are You?

Tiinanen heitti haasteella, jossa pitää vastata kysymyksiin kuka, mitä, missä, millä, milloin?

Kuka?

26-vuotias haaveilija, haahuilija, joka tunnetaan nimimerkillä Ravenwaves (vaikka hiukset ovatkin
nykyään ruskeat). On tietoisesti jättänyt oman nimen ja ammatin pois blogista. Rakastaa elokuvia,
tv-sarjoja, musiikkia ja kirjoja, eikä voisi elää ilman niitä. Elää jatkuvassa matkakuumeessa.

Mitä?

Kaikkea maan ja taivaan väliltä: musiikkia, elokuvia, taidetta,
sisustusta, hyvää ruokaa, ystäviä, matkoja, elämän pieniä iloja..

 
Missä?

Yleensä kotona, makuuhuoneessa tietokonepöydän ääressä. Joskus vanhempien ja ystävien luona.
Millä?

Kannettavalla (hp pavilion), joka tosin alka vedellä viimeisiään. Kirottu rotisko on lisäksi niin
painava ettei sitä viitsi kuljetella mukana, joten muualla ollessa uhriksi joutuvat muiden koneet.

Milloin?

Milloin sattuu, yleensä viikolla iltaisin ja viikonloppuna päivisin.



Tämä haaste on pyörinyt jo varmaan kaikissa seuraamissani blogeissa, joten minä haluan nyt haastaa kaikki teidät ihanat lukijat kertomaan jotain itsestänne, ihan mitä vain ja kuinka paljon vain! Ketä te oikein olette?


Who? What? Where? With what? When? A 26-year-old girl with the nick Ravenwaves, writing about all sorts of things, mostly music and movies. Usually at home with my own computer that'll soon fall apart though. Whenever, usually in the evening on weekdays and during the day on weekends. That's enough about me. "Tell me, who are you? 'Cause I really wanna know.."

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Taikatalvi


Tove Janssonin Taikatalvi on minulle muumikirjoista se rakkain. Luen sen joka talvi (ja joskus keväällä, kesällä ja syksylläkin). Jos et vielä sattunut tietämään, niin muumit nukkuvat talviunta ja heräävät unestaan vasta keväällä. Eräänä talvena tapahtuu kuitenkin jotain ennenkuulumatonta: Muumipeikko herää. Hänestä tulee ensimmäinen muumi, joka on nähnyt ja kokenut talven. Talvi on tehnyt Muumipeikolle tutusta maailmasta täysin vieraan. Uusi maailma on täynnä lunta, jäätä ja erilaisia vaaroja. Onneksi Muumipeikon ei tarvitse kohdata talvea yksin, sillä pikku Myy on myös valveilla. Lisäksi Muumilaaksossa on paljon muitakin, kuten kaunishäntäinen orava, Tuu-tikki, urheilullinen Hemuli, Surku-koira ja pieni ujo ötökkä nimeltä Salome. Vihdoin aurinko näyttäytyy ja tuo mukanaan lupauksen keväästä ja Nuuskamuikkusen paluusta.


- Oletko sinä aivan viisas !?! sanoi pikku Myy.
- En, en ollenkaan usko, vastasi orava.
- Nyt sinä olet herättänyt minut, jatkoi pikku Myy ankarasti.
- Ja sinä olet syönyt minun makuupussini. Mitä sinä oikein puuhaat?
Mutta orava oli niin ällistynyt, että unohti jälleen patjan.



Kuunsäde vaelsi keinutuolia pyyhkäisten salongin pöydälle, ryömi vuoteen päädyn messinkinuppien ylitse ja paistoi suoraan Muumipeikon kasvoihin. Ja silloin tapahtui sellaista, mitä ei ollut nähty ei kuultu siitä päivin, kun ensimmäinen muumi vaipui talviuneen. Muumipeikko heräsi eikä saanut enää unta. Hän katseli kuutamoa ja ikkunaruudussa hohtavia jääkiteitä. Hän kuuli uunin kohisevan kellarissa, valpastui ja joutui yhä suuremman hämmästyksen valtaan.


Ylhäältä mäeltä joku laski alas kimmeltävässä lumiryöpyssä ja huusi: - Pois alta! Pidä varasi! Muumipeikko seisoi hievahtamatta ja vain tuijotti. Suoraan häntä kohti kiisi hopeatarjotin ja sen päällä kadonnut pannumyssy. Tuu-tikki on kaatanut niiden päälle jokivettä, hän ajatteli kauhuissaan. Ja nyt ne ovat eläviä ja nelistävät pois eivätlä palaa enää koskaan..Nyt tuli yhteentörmäys. Muumipeikko lensi syvälle lumeen ja siellä hän kuuli Tuu-tikin nauravan. Ja sitten hän erotti toisenkin naurun, naurun, joka saattoi kuulua vain yhdelle henkilölle koko maailmassa. - Pikku Myy! Muumipeikko huusi suu täynnä lunta. Hän kömpi ylös aivan suunniltaan riemusta ja odotuksesta.


Aika pieni elukka, jolla oli pörheät kulmakarvat, istui itsekseen tuijottamassa tuleen. Muumipeikko istui hänen viereensä ja sanoi: - Toivottavasti näkkileipä ei ollut liian vanhaa? Elukka katsoi häneen, mutta ei vastannut mitään. - Teillä on harvinaisen pörheät kulmakarvat, Muumipeikko jatkoi kohteliaasti. Silloin kulmakarvaelukka vastasi: - Snadaff umuh. - Kuinka? kysyi Muumipeikko ällistyneenä. - Radamsa, pieni elukka sanoi vihaisesti. - Hänellä on oma kielensä ja nyt hän luulee, että sinä olet loukannut häntä, Tuu-tikki selitti.


- Siellä se on! huusi Muumipeikko. Hän nosti pikku Myyn ilmaan ja suuteli tätä keskelle kuonoa. - Äh,  älä ole hupsu, sanoi pikku Myy. - Mitä meluamisen syytä tässä nyt on? - Voi on! huusi Muumipeikko. - Tulee kevät! Tulee lämintä! Kaikki heräävät! Hän sieppasi kalat jäältä ja heitti ne korkealle ilmaan. Hän seisoi päällään jäällä. Hän ei ollut koskaan ennen tuntenut itseään näin onnelliseksi. Samassa jää tummeni jälleen. Varikset kohosivat ilmaan ja lentää laapottivat hitaasti sisämaahan päin. Tuu-tikki keräsi kalansa, ja pieni punainen juova oli ryöminyt takaisin taivaanrannan taakse. - Katuiko se? Muumipeikko kysyi kauhistuneena.  - Ei ihme vaikka olisi katunutkin kun näki miten sinä käyttäydyit, sanoi pikku Myy ja lasketteli tiehensä purkinkansillaan.

Kuvat ja tekstikatkelmat kirjasta, (c) Tove Jansson


"Moominland Midwinter" is my favorite from Tove Jansson's Moomin books. I read it every winter (and sometimes in the spring, summer and autumn too). The pictures and the text in finnish are from the book. There are too many favorite quotes to choose from but there's a few of them.


lauantai 19. maaliskuuta 2011

An Education


Lynn Barberin kirjaan perustuva, Nick Hornbyn käsikirjoittama ja Lone Scherfigin ohjaama An Education kertoo 1960-luvun Lontoossa varttuvasta 16-vuotiaasta Jenny Mellorista (Carey Mulligan), joka opiskelee ahkerasti päämääränään päästä Oxfordiin. Tiukkaa kuria pitävä isä (Alfred Molina) pitää huolta siitä, että tyttärellä on  hyvä tulevaisuus ja tekee kotona kaikki päätökset, äiti (Cara Seymour) vaikuttaa asioihin hiljaisella tavalla. Jenny tutustuu sattumalta itseään reilusti vanhempaan David Goldmaniin (Peter Sarsgaard), joka hurmaa nuoren tytön illallisilla, konsertteilla ja matkoilla kieputtaen samalla tytön vanhemmatkin sormensa ympäri. Davidin ja tämän ystävien Dannyn (Dominic Cooper) ja Helenin (Rosamund Pike) rikas elämä on paljon kiinnostavampi kuin koulutytön arki ja Jenny omaksuu aikuisen naisen roolinsa iloiten. Edessä on kuitenkin vaikeita valintoja.


Pienet visuaaliset asiat varastavat monesti huomioni elokuvissa, niin tälläkin kertaa. Elokuvan alussa tekstit ja piirrokset kuvamateriaalin päällä kiinnittivät heti huomioni ja ihastuttivat. Tämä lupaili hyvää katselukokemusta ja elokuva lunasti sen lupauksen. An Education on hieno kuvaus nuoren tytön kasvusta ja valinnoista, etenkin Carey Mulligan Jennyna on ihastuttava.

 
Loved the movie An Education, a coming-of-age drama of a 
16-year-old bright schoolgirl who gets seduced by an older man.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Think You Can Wait



The Nationalin uusimmalta albumilta löytyvän "Conversation 16" biisin video on hieno, mutta hieman hämmentävä. Poliittinen kannanotto, kenties? Mutta tämä ei ollut postauksen varsinainen aihe, vaan uskomattoman kaunis uusi biisi nimeltä "Think You Can Wait". Se tullaan kuulemaan tänä vuonna ilmestyvässä elokuvassa "Win Win", joka trailerin perusteella se vaikuttaa kiinnostavalta, symppikseltä elokuvalta.


Kannattaa ehdottomasti kuunnella! Biisi sai minut itkemään (I was drifting, crying..), kertonee jotain siitä kuinka paljon rakastan kyseistä bändiä ja kaipaan livekeikkaa. Tämän avulla jaksan odottaa kesän keikkaan asti. Kultsan keikalla lämppärinä ihastuttanut Sharon Van Etten on muuten mukana biisillä. 

The National's video for the song "Conversation 16" is cool but a bit confusing. But that wasn't the point of this post, it's the new song "Think You Can Wait" (for the movie "Win Win") which is absolutely beautiful. It made me cry, guess it says something about how much I love this band and miss The National live. Yes, I think I can wait..


tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ghosts Of Utopia


IAMX ei petä. Olen nähnyt IAMX:n livenä jo muutaman kerran, mutta keikka Helsingin Nosturissa 
tämän kuun lopussa houkutti kauan. Joten pitihän se lippu sinne hankkia.Onko teistä joku tulossa?


I've seen IAMX live a few times and I'm going to see them again 
at the end of this month in Helsinki. Are any of you going?



maanantai 14. maaliskuuta 2011

The Assassination Of Jesse James By The Coward Robert Ford


Andrew Dominicin ohjaama The Assassination Of Jesse James By The Coward Robert Ford on draamawestern Jesse Jamesin salamurhasta. 1800-luvun lopulla ryöstömurhaaja Jesse James on tunnettu joka puolella Amerikkaa ja etsintäkuulutettu useassa osavaltiossa. Jamesin veljekset Frank (Sam Shepard) ja Jesse (Brad Pitt) ovat tehneet kymmeniä ryöstöjä, mutta suurin osa vanhasta jengistä on joko vankilassa tai mullan alla.  Uutta verta siis kaivataan ja jengiin värvätään junaryöstöä varten Wood Hiten (Jeremy Renner), Ed Millerin (Garret Dillahunt) ja Dick Liddillin (Paul Schneider) lisäksi veljekset Charley (Sam Rockwell) ja Robert Ford (Casey Affleck). Muiden väheksymä 19-vuotias Robert on ihannoinut Jesse Jamesia pienestä pitäen ja on aluksi onnensa kukkuloilla päästyään mukaan Jamesin jengiin. Robertin syvä kunnioitus ja ihailu Jessea kohtaan muuttuvat kuitenkin joksikin muuksi ja tämä ajautuu epätoivoiseen tekoon.


The Assassination on Jesse James on hidastempoienen elokuva, jonka onnistuminen lepää lähinnä kahden miehen, Brad Pittin ja Casey Affleckin, roolisuoritusten harteilla. Näyttelijäsuorituksissa ei olekaan mitään moittimista, sillä molemmat tekevät hyvin vakuuttavaa työtä. The Assassination of Jesse James on hieno elokuva ja kuvaus on erittäin kaunista, valolla ja varjoilla leikitään taitavasti. Naiset eivät ole elokuvassa suuressa roolissa. Jessen vaimona Zee Jamesina nähdään Mary-Louise Parker ja Robertin mielitiettynä Dorothy Evansina Zooey Deschanel. Odotin koko elokuvan ajan Zooey Deschanelia, jonka tiesin esiintyvän elokuvassa. Odotus palkittiin vasta elokuvan loppumetreillä, parin minuutin pituisella pätkällä. Minusta elokuva oli hieman liian pitkä ja huomasin muutaman kerran jopa tylsistyväni. Pienestä tylsistymisestä huolimatta ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

Musiikki oli hyvin kaunista, sen tiesinkin. Se tuo elokuvaan aivan upean surumielisen syvyyden. Olen kuunnellut Nick Caven & Warren Ellisin elokuvaan säveltämää soundtrackia monet kerrat, mutta vasta nyt katsoin itse elokuvan.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Graveyard


Highgate East Cemetery, London

Here, I said 
don't even let
this go
and it's, hey, to that old man 
I'm coming in the graveyard 
with my little tune
it's june, I said 
she's gone 
but I'm alive, I'm alive
 I'm coming in the graveyard 
to sing you to sleep now



torstai 10. maaliskuuta 2011

You Should Know That The World Was Built On Bones

My suitcase is packed
with all your heartbeats
so I walk to their sound
and head towards the sun
so my shadow will cover
the tears on the ground
I'm moving away from the place
where you took your last breath
to find you my love
in the magic of life
after death

Dead Man's Bones: Intro

Hietzing Friedhof, Vienna