keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

These Rides Aren't Working Anymore, Part 1

Spreepark_57

En etene reissukertomusten kanssa kronologisessa järjestyksessä, sillä ensin on kerrottava koko reissun kohokohdasta. Kohokohta oli vierailu Spreeparkissa, Berliinin Plänterwaldissa sijaitsevassa hylätyssä huvipuistossa, joka suljettiin vuonna 2002. Syynä sulkemiselle olivat massiiviset miljoonien eurojen velat sekä ilmeisesti myös omistaja Norbert Witten ja tämän pojan syyllistyminen huumeiden salakuljetukseen. Vuonna 2011 puistossa alettiin kuitenkin viikonloppuisin pitää opastettuja kierroksia yleisölle (15e/hlö). Spreeparkiin päästäkseen kannattaa matkustaa ensin junalla (S-Bahn) Plänterwaldin tai Treptower Parkin pysäkille ja kävellä sieltä. Meillä ei ystävän kanssa ollut mukana karttaa tai puiston aikatauluja, mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme paikalle juuri 10 minuuttia ennen päivän viimeistä kierrosta. Oppaanamme oli itse huvipuiston omistaja Norbert Witten tytär Sabrina Witte, mikä oli onni, sillä hänen kanssaan saimme hieman vapaammin kierrellä huvipuiston raunioissa (näin Sabrina ainakin itse sanoi). Sabrina kertoi huvipuistosta saksaksi emmekä jaksaneet juurikaan keskittyä kuunteluun vaan vaeltelimme lähistöllä kuvaamassa. Kierros kesti jopa kaksi ja puoli tuntia! Kartan mukaan kierros kattoi huvipuiston alueesta ehkä noin puolet. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka mahtava kokemus Spreepark oli. Menen sinne ehdottomasti mielelläni myös uudestaan.

Spreeparkin tutkiminen täysin omin päin on hieman riskaabelia vartijoiden ja heidän koiriensa vuoksi. Twilight Berlin -kiertueella (siitä myöhemmin) kuulimme oppaaltamme kuinka hän noin kolme vuotta sitten oli ystäviensä kanssa ollut Spreeparkissa, ja lopulta vartija koirineen oli yllättänyt heidät. Parikymmentä minuuttia vartijan kanssa puhuttuaan vartija oli päättänyt ettei soitakaan poliisia vaan antaa naisille 30 sekuntia aikaa kiivetä aidan yli tai hän usuttaa koiransa heidän kimppuunsa. Naiset melkein pääsivät aidan yli, mutta jäivät takeistaan kiinni aidan piikkilankoihin ja vartija toden totta piti sanansa ja usutti koiransa pakolaisten kimppuun. Naiset selvisivät sentään ehjin nahoin ulos, mutta kertomuksen kuultuamme päätimme mennä opastetulle kiertueelle ja jättää luvattoman seikkailun ihan suosiolla väliin.

Spreepark_4Spreepark_5
Spreepark_12
Spreepark_11

Tapasin Spreepark-kierroksella ihanan kanadalaisen tytön nimeltä Carmyn. Juteltuamme enemmän huomasimme, että meillähän on paljon yhteistä. Carmynilla oli mukana kaunis Hasselblad-kamera ja minäkin olin hyvin innostunut näkemään millaisia kuvista tulisi. Carmyn on siis taitava valokuvaaja, ihastelkaahan upeita kuvia täältä!

Spreepark_7
Spreepark_16
Spreepark_59Spreepark_18
Spreepark_15
Spreepark_3
Spreepark_37
Spreepark_51Spreepark_17
( The 9th photo by my friend, thanks E!)


I'm not going to proceed in chronological order with these Berlin & Vienna posts because first I have to tell you about the highlight! The highlight was visiting Spreepark, a GDR-era amusement park in Plänterwald, Berlin. It lies abandoned at the edge of Treptower Park by the river Spree. Due to massive debts (circa 11 million euros) and drug smuggling the park was closed in 2002. Since 2011 guided tours began to be offered to the public on weekends (15 euros per person). To get to this amazing place you need to get the S-Bahn to Plänterwald or Treptower Park and walk from there. I suggest taking a map since there are no signs to indicate where the park is, although it is fairly easy to find. Me and my friend didn't have a map or any information about the parks opening times but by some miracle we found our way there just 10 minutes before the last tour of the day. Our guide was Sabrina Witte, the daughter of the owner Norbert Witte. With her we could explore the park more freely, or at least that's what she said. The tour was in German so we didn't really have the energy to listen to that so instead we explored and photographed the park. The tour lasted two and a half hours! It was an awesome experience and I would happily go again.

I also met a lovely Canadian girl called Carmyn on the Spreepark tour. When we started talking more we found out that we had lots in common. She had a beautiful Hasselbald camera with her and I was also very exited to see how her photos would turn out. Carmyn is a talented photographer so go check out her photos here


torstai 25. heinäkuuta 2013

I've Come Home


Berlin_Wien_instax mini
Palasin Suomeen pari päivää sitten. Pian on luvassa siis paljon, paljon postauksia Berliinin ja Wienin kaikenmoisista ihanuuksista. Niihin kuuluu muun muassa ruokaa, taidetta, hautausmaita, huvipuistoja, kirpputoreja, elokuvia ja kirjoja. Reissulta jäi kameraan sellaiset hieman yli 3000 kuvaa (+ 100 instax mini kuvaa), että voi kestää hieman aikaa käydä kaikki läpi ja muodostaa kuvien seuraksi sanoja. Noista kolmesta tuhannesta kuvasta noin tuhat on eri hautausmailta, joten varoitan jo etukäteen runsaasta kuvatulvasta liittyen hautausmaihin, hahaa. 


I just came back to Finland a couple of days ago. So there's gonna lots and lots of posts about all the lovely things in Berlin and Vienna, including food, art, graveyards, amusement parks, flea markets, movies and books. I took a little over 3000 photos (+ 100 instax mini shots) so going through all of them and finding words to accompany them may take a while. Of those over three thousand photographs about a thousand are from graveyards so be warned, haha.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

The Curious World of Emily Winfield Martin




Portland, Oregonissa asuva Emily Winfield Martin on kirjailija, kuvittaja ja kaikenlaisten erikoisten asioiden luoja. Lapsena Emilyn päivät kuluivat kirjojen ja piirtämisen parissa, ja hän näki päiväunia eriskummallisista asioista. Myöhemmin Emily toi lapsuutensa päiväunet eloon paperille ja perusti The Black Apple nimeä kantavan kotiteollisuuden vuonna 2005. Emily on kirjoittanut ja kuvittanut kaksi kirjaa: The Black Apple's Paper Doll Primer (2010) ja Oddfellow's Orphanage (2012). Hänen kolmas kirjansa Dream Animals: A Bedtime Journey julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. En omista Emilyn ensimmäistä kirjaa (vielä), mutta Oddfellow's Orphanage minulla on signeerattuna kappaleena. Mitä Emilyn taiteeseen tulee, omistan monta printtiä ja korttia. Kaikkien aikojen suosikkni on Kitten Bandit (yllä). Hänestä minulla ei ole printtiä tai korttia vaan kaunis pyöreä kaulariipus.


(All photos (C) Emily Winfield-Martin)


Emily Winfield Martin is an author, illustrator and maker of many other curious things. As a child her days were filled with reading and drawing and having peculiar daydreams. Later she brought those childhood daydreams to life on paper. In 2005 she created a cottage industry called "The Black Apple". She lives and creates her art in Portland, Oregon, amongst the giant fir trees. Emily has authored and illustrated two books: The Black Apple's Paper Doll Primer (2010) and Oddfellow's Orphanage (2012). Her third book, "Dream Animals: A Bedtime Journey" will be available later this year. I don't have the first book (yet) but I do own a signed copy of "Oddfellow's Orphanage". It's a marvelous book. As for the art (prints and postcards), I have quite a few pieces. "Kitten Bandit" is my all-time favorite but instead of a print or a postcard I have a lovely round locket with her photo on it.


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hold Down My Shadow


 
Olen viime aikoina löytänyt paljon mahtavia valokuvaajia ja yksi niistä on New Zealandissa asuva Misma Andrews. Olen myös alkanut seurata neidon blogia The Make Believe Sea. Blogin sivupalkissa mainitaan joitain muita valokuvaajia ja sieltä löytyykin neljä suosikkiani (Aëla Labbé, Alison Scarpulla, Ellen Rogers, Nynewe). Minun täytyy varmaan tutustua listan niihin nimiin, joita en tunnista.

c a r d b o a r d   c r o w n
under the volcano.
Untitled
 Untitled
Ghostrabbits and Rainbows
Untitled
Untitled
burn the river dry.
three feathers.
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
i dreamt walked inside the sea.
 (All photos by Misma Andrews)


I've discovered lots of great phographers lately. One of them is Misma Andrews, a New Zealand based film-photographer. I've also started following her blog "The Make Believe Sea". In the sidebar of her blog is a list of fellow photographers and I spotted four of my favorites (Aëla Labbé, Alison Scarpulla, Ellen Rogers and Nynewe). I think I'll have to check out the ones I don't know.