lauantai 28. marraskuuta 2015

I Live Between Concrete Walls



Beelitz_Heilstätten_Lungenklinik_2015-10



Nyt tarvitaan vähän väriä tähän harmauteen, tähän kaikennielevään pimeyteen. Väriä tarjoavat Beelitz-Heilstättenin hylätyn keuhkoklinikan rappeutuvat seinät, jotka joskus ovat saattaneet todistaa varmaan iloakin, mutta varmasti sitäkin enemmän tuskaa. Lisää kuvia Beelitz-Heilstättenin tutkimusreissulta tulossa joulukuussa, joka onkin aivan nurkan takana. Koska kuvia ja tarinoita Berliinistä on kyllästymiseen asti (teidän, ei minun), ajattelin pyhittää joulukuun niille Berliini-aiheisen Joulukalenterin muodossa!



Beelitz_Heilstätten_Lungenklinik_2015-12
Beelitz-Heilstätten_Lungenklinik_2015-9
Beelitz_Heilstätten_Lungenklinik_2015-11
Beelitz_Heilstätten_Lungenklinik_2015-13




Beelitz_Heilstätten_Lungenklinik_2015-2
Beelitz_Heilstätten_Lungenklinik_2015-6
Beelitz_Heilstätten_Lungenklinik_2015-8



Time to get some color up in here because it's depressingly grey and dark outside. This burst of color is from the decaying walls of Beelitz-Heilstätten's abandoned lung clinic just outside Berlin. More photos from Beelitz-Heilstätten coming in December which is right around the corner. I have so much Berlin photos and stories still to share that I thought I'd make a Christmas calendar out of them for the blog!


torstai 26. marraskuuta 2015

Marvel's Jessica Jones





Johan sitä lunta ja valoa ehti kestää pari päivää, kun pimeys tuli ja nielaisi taas. Ei auta muu kuin sukeltaa syvemmälle pimeyteen Jessican Jonesin mukana. Netflixin uutuussarja Marvel's Jessica Jones pohjautuu Marvellin samannimiseen sarjakuvaan ja kertoo nimensä mukaisesti Jessica Jonesista (Krysten Ritter), jonka aika supersankarina loppui lyhyeen mielenhallinnan kyvyn omaavan Kilgraven (David Tennant) päästyä naiseen käsiksi. Kilgraven jäljiltä syvästi traumatisoitunut nainen viettää yksinäistä elämää työskennellen yksityisetsivänä ja hukuttaa tuskansa viskiin. Jessica yrittää pitää parhaan ystävänsä Patricia 'Trish' Walkerin (Rachael Taylor) loitolla ja varoo samalla kiintymästä uusiin ihmisiin. Jonkinlaisen poikkeuksen tähän muodostavat naapuri Malcolm (Eka Darville) sekä baarimikko Luke Cage (Mike Colter). Jessican elämässä suhteellisen suurta roolia näyttelevä häikäilemätön lakinainen Jeri Hogarth (Carrie-Anne Moss) ei kuulu tähän joukkoon, mutta hän on Jessicalle olennainen elannonhankkimisen ja Kilgraven kiinnisaamisen kannalta. Kuolleeksi luultu Kilgrave on nimittäin palannut, ja hän haluaa Jessican takaisin.


Kiinnostuin sarjasta lähinnä Krysten Ritterin takia. Sarja imaisi minut kuitenkin heti mukaansa ja katsoin kaikki 13 jaksoa kahdessa päivässä. Tällä hetkellä on menossa jo toinen katselukierros. Minusta on mahtavaa nähdä Krysten hyvin synkässä roolissa, sillä suurin osa naisen aiemmista rooleista on ollut selvästi kevyempiä. Krysten loistaa Jessican roolissa ja yhtä loistava on Jessicaa piinaavaa Kilgravea esittävä David Tennant. En kuvailisi sarjaa tavalliseksi supersankaritarinaksi vaan enemmänkin film noirimaiseksi syväluotaavaksi rikosdraamaksi. Jos siis Marvellin aiemmat supersankari-eloluvat eivät ole olleet mieleesi, anna Jessica Jonesille mahdollisuus! Tsekkaa tästä traileri tai suuntaa suoraan Netflixiin.






Marvel's Jessica Jones is a Netflix-series based on Marvel's comic-book of the same name. Jessica Jones (Krysten Ritter) is a woman whose stint as a superhero was short-lived when a mind-controller called Kilgrave (David Tennant) got his hands on her. Left deeply traumatized after Kilgrave Jessica now earns her living as a private investigator and drowns her pain in liquor. She tries to keep her best friend Patricia 'Trish' Walkerin (Rachael Taylor) at a distance and is careful not to get attached to anyone else. Her neighbor Malcolm (Eka Darville) and a bartender Luke Cage (Mike Colter) are an exception even though she doesn't want them to be. A shark of a lawyer Jeri Hogarth (Carrie-Anne Moss) is not person you'd call a friend but she is an essential person in Jessica's professional life and also when it comes to catching Kilgrave. As it turns out Kilgrave is not dead but in fact back in New York and after Jessica. 


Initially I got interested in Jessica Jones because of Krysten Ritter. I loved seeing Krysten in this really dark role and she plays it to perfection. David Tennant as Kilgrave is equally magnificent. I got so hooked on the series that I watched all 13 episodes in two days. The show doesn't just concentrate solely around Jessica but other characters such as Hogarth, Trish and Malcolm are explored deeply as well. Marvel's Jessica Jones is much more a noir drama than a superhero story we're used to seeing from Marvel. And I couldn't be happier. So even if you don't like the usual Marvel stuff definetely give this one a go! Check out the trailer here or head straight over to Netflix. 



perjantai 13. marraskuuta 2015

Darkling, Listen






"THERE ARE TREMORS AROUND US, HIDDEN MUSIC.
SOME ARE MORE ATTUNED TO THEM THAN OTHERS."


                                                                                                                             - Vanessa Ives





Fever Ray - If I Had A Heart
Abel Korzeniowski - Demimonde
Chelsea Wolfe - Maw
Lana Del Rey - Religion
Abel Korzeniowski - There Is A Place
Abel Korzeniowski - Everyone Likes Oranges
Marissa Nadler - Love Again, There Is A Fire
Emily Jane White - The Demon
Widowspeak - Limbs
Timber Timbre - Obelisk
Patrick Wolf - Kriegspiel
PJ Harvey - Man-Size
Chelsea Wolfe - Grey Days
Tori Amos - Raining Blood
Abel Korzeniowski - Right Behind You
Zola Jesus - Night
Florence + The Machine - Seven Devils
Abel Korzeniowski - Dorian Gray
Max Richter - On The Nature Of Daylight
Abel Korzeniowski - In Peace
Keaton Henson feat. Ren Ford - Earnestly Yours 
Chelsea Wolfe - They'll Clap When You're Gone
Abel Korzeniowski - Let Me Die
Dead Man's Bones - Intro




Penny Dreadfulin inspiroima soittolista, joka on mielestäni yksi parhaista, jonka olen koskaan tehnyt  /  A playlist inspired by Penny Dreadful. I think it's one of the best I've ever done.


Penny Dreadful








I BELIEVE IN CURSES.

I BELIEVE IN DEMONS.

I BELIEVE IN MONSTERS.

DO YOU?




Katsoin kesällä Berliinissä valtavasti tv-sarjoja. Koko ajan ei jaksanut olla menossa, joten Netflix tarjosi kaivattua rentoutusta keholle ja mielelle iltaisin. Kolme sarjaa, jotka miellyttivät eniten olivat Sherlock, Bates Motel sekä Penny Dreadful, joka heilahti silmänräpäyksessä kaikkien aikojen suosikkisarjojeni kärkikymmenikköön.


Penny Dreadful on John Loganin Showtimelle luoma psykologinen trilleri/kauhu/draama -sarja, jonka vastaavana tuottajana toimii Loganin ohella Sam Mendes. Viktoriaaninen aikakausi (1891) ja koleran riivaama Lontoo antaa synkälle tarinalle täydelliset puitteet. Älykäs sarja tuo uskottavasti yhteen kauhukirjallisuuden tunnetuimpia hahmoja kuten Frankensteinin, Draculan ja Dorian Grayn. Tarinan keskiössä ovat kuitenkin tutkimusmatkailija Sir Malcolm Murray (Timothy Dalton) sekä meedio Vanessa Ives (Eva Green), jotka yrittävät pelastaa Malcolmin tyttären Minan (Olivia Llewellyn) vampyyrin kynsistä. Apuna vaarallisessa tehtävässä ovat Malcolmin palvelija/luotettu mies Sembene (Danny Sapani), vaaroja pelkäämätön amerikkalainen asesankari Ethan Chandler (Josh Hartnett), lääkäri Victor Frankenstein (Harry Treadaway) sekä egyptologi Ferdinand Lyle (Simon Russell Beale). Yliluonnollinen pahuus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään vampyyreihin vaan Vanessa joukkoineen joutuu kamppailemaan myös omien demoniensa kanssa. Muita keskeisiä hahmoja sarjassa ovat kuvankaunis herrasmies Dorian Gray (Reeve Carney) sekä Victor Frankensteinin luomukset John (Rory Kinnear) ja Lily (Billie Piper). Vihollista maan päällä edustaa vampyyrien lisäksi paholaisen palveluksessa oleva voimallinen noita Evelyn Poole (Helen McCrory) sekä tämän tytär Hecate (Sarah Greene).


Eva Green on Vanessa Ivesin roolissa yksinkertaisesti täydellinen, magneettinen. Nainen tekee erittäin vaativan ja monisyisen roolityön, johon ei kovin moni yhtä vakuuttavasti ja vangitsevasti pystyisi. Vanessa on ehdottomasti suosikkihahmoni sarjassa. Toinen suosikkini on hurmaavan eksentrinen herra Lyle, joka tuo sarjaan kaivattua keikarimaista keveyttä. Roolisuorituksissa lähelle Greenin intensiteettiä pääsee Frankensteinin hirviötä esittävä Rory Kinnear. Sarja sisältää toki verta ja suolenpätkiä, mutta ne ovat sivuroolissa. Enemmän sarja keskittyy syviin henkilöhahmoihin ja inhimillisiin tunteisiin, minkä vuoksi Penny Dreadful on äärettömän väkevä draamasarja. Pohjimmiltaan sarja kertoo yhteiskunnan hylkiöistä, jotka yrittävät hyväksyä kärsivän osansa. Se kuvaa henkilöhahmojensa tunteita niin raa'asti ja rehellisesti, että ne ovat käsinkosketeltavia. Epätoivon, syyllisyyden ja katumuksen, menetyksen ja pettymyksen, tuskan, kauhun, yksinäisyyden ja haavoittuvuuden, mutta myös ystävyyden, uskon, toivon ja rakkauden tunteet kuvataan täydellisesti. Mikään muu sarja ei ole liikuttanut minua ja saanut minua kyyneliin niin useasti kuin Penny Dreadful. Se saa tuntemaan empatiaa myös niitä kohtaan, jotka aluksi vaikuttavat läpikotaisin pahoilta. Erikoismaininta täytyy antaa myös sarjan tunteita vahvistavalle musiikille, jonka säveltämisestä vastaa Abel Korzeniowski.


Sarjasta on esitetty tähän mennessä kaksi kautta, yhteensä 18 jaksoa. Sarjan kolmas kausi näkee päivänvalon ensi vuonna, ja voitte olla varmoja että odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Illan pimentyessä saapuu vielä sarjan inspiroima soittolista, joka on mielestäni yksi onnistuneimmistani koskaan.





"THERE ARE THINGS WITHIN US ALL THAT CAN NEVER BE UNLEASHED."




"THERE ARE SUCH SINS AT MY BACK IT WOULD KILL ME TO TURN AROUND."




"NO MORE LET LIFE DIVIDE WHAT DEATH CAN JOIN TOGETHER."


     

"THE MONSTER IS NOT IN MY FACE, BUT IN MY SOUL."




"I'LL HAVE YOU KNOW MY HAIR IS COMPLETELY REAL."




"MEMORY. IT IS SUCH A POTENT FORCE IN OUR LIVES."






I watched a lot of series from Netflix this summer in Berlin and my three favorites were SherlockBates Motel and Penny Dreadful. I was immediately mesmerized by Penny Dreadful, I binge-watched it and it quickly earned its place in my top 10 favorite series of all time. That's not surprising as it has vampires, werewolves and witches in it. My three favorite things. Penny Dreadful is a psychological thriller/drama/horror -series created by John Logan for Showtime. Sam Mendes works as an executive producer alongside Logan. 


The series brings together some of horror literature's most famous characters such as Dracula, Dr. Frankenstein and Dorian Gray and sets them in Victorian London (1891) which is a perfect setting for this dark story. These famous characters are not at the center of the story so much as an unusual pair of medium Vanessa Ives (Eva Green) and her childhood best friend's father Sir Malcolm Murray (Timothy Dalton)Sir Malcolm Murray is an African explorer who has sacrificed his relationship with his family for fame and glory and lost his son in the process. Now his daughter and only living child Mina (Olivia Llewellyn) has been abducted by an evil creature, a vampire. Mina reaches out to her childhood best friend Vanessa who has grown up to an intriguing, collected woman with clairvoyant and supernatural powers. Sir Malcolm and Vanessa join forces and set out to rescue Mina. They gather a small group of people to help them: Sir Malcolm's sentry and confidant Sembene (Danny Sapani), American gunslinger Ethan Chandler (Josh Hartnett), doctor Victor Frankenstein (Harry Treadaway) and a dandy Egyptologist Ferdinand Lyle, who is first called to help translate some hieroglyphics. As they try to rescue Mina, Vanessa must also battle with her own demons. One in particular who again tries to possess her. The other members of the team are also not without their inner demons. The series' other pivotal characters include a handsome genteleman called Dorian Gray (Reeve Carney) and Dr. Frankenstein's creations John (Rory Kinnear) and Lily (Billie Piper). As for the dark forces trying to get to Vanessa there are a couple who are relentless. Evelyn Poole (Helen McCrory) and her daughter Hecate (Sarah Greene) are formidable witches deeply immersed in the occult and in the service of the demon. They are perhaps the greatest living threat to Vanessa on earth. 


Eva Green as Vanessa Ives is absolutely mesmerizing. She gives such a visceral and intense performance that I think there aren't many who could accomplish it with such conviction. Penny Dreadful is her show. Another who portrays his character with perfection is Rory Kinnear as Dr. Frankenstein's hideous first creation. My favorite character is unsurprisingly Vanessa and Ferninand Lyle who brings a much needed toffee-nosed lightness to the otherwise quite dark characters. Blood and gore are not to be avoided but they're certainly not the center of the series. At it's core Penny Dreadful tells a story of  society's outcasts learning to accept their suffering lot in life. It is perhaps the most powerful drama I've ever seen. It shows its characters emotions in such raw honesty and potency that they are palpable. It is utterly perfect in its portrayal of vulnerability, loss and loneliness, despair, pain, guilt and regret, horror, and also friendship, faith, hope and love. All emotions are deeply felt and you find yourself feeling empathy even towards those who at first seem wholly evil. I think I've never been so moved and brought to tears so many times by any other series than this. Credit has to also be given to the score by Abel Korzeniowski which amplifies the emotions in the series even more. 


Penny Dreadful is a remarkable show filled with good and evil, light, dark, shadows and the things in between. It's run for two seasons thus far, altogether 18 episodes. The third season is set to air in 2016. It's no surprise I wait for its spine-tingling mystery and suspense impatiently. In the meantime one can watch the two existing seasons again (the next time will be my third..or fourth?) and listen to this playlist I've compiled. Naturally, it's inspired by Penny Dreadful and will be given to you as the night grows darker. 



tiistai 10. marraskuuta 2015

Here, It's Raining



November_2015-10



Sateisen marraskuun sävelet soivat melankolisina. Tove Janssonin kirjoittaman Muumilaakson marraskuu -teoksen inspiroima kaunis instrumentaalinen soittolista syntyi jo viime vuonna, mutta ajattelin julkaista sen uudelleen, sillä se sopii näihin kuviin ja kirjan tunnelmiin täydellisesti.



November_2015-1
November_2015-11




Goldmund – Image-Autumn-Womb
Keaton Henson – Petrichor
Goldmund – Now
Peter Broderick – Awaken/Panic/Restraint
Goldmund – The Gardener
Thomas Bergersen – Autumn Love
Peter Broderick – A Beginning
Múm – 0,000Orð
Agnes Obel – Fivefold
Ólafur Arnalds – Before the Calm
Agnes Obel – Tokka
Message To Bears – November
Nils Frahm – Over There, It’s Raining
Yiruma – May Be
Sigur Rós – Takk..


November_2015-7


"Noin kilometrin päässä laaksosta itään hemuli tuli virralle. Hän katseli tuumivasti 
tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä on ihan kuin virta. Toiset 
purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtavat kumoon." 

                                                                                                           - Tove Jansson


November_2015-9



Thus far November's been rainy, grey and foggy. These photos that were mostly taken today needed to be accompanied by a playlist I made last year. It's inspired by Tove Jansson's book called "Moominvalley in November". I feel I've managed to weave the feeling of the book into this playlist with these beautiful instrumental songs quite perfectly. 


tiistai 3. marraskuuta 2015

Your Magic Arrow Flies Precision



Apartment Story_11_2015-1





Arviolta viisitoista vuotta sitten sininen oli lempivärini sisustuksessa. Väri katosi sisustuksestani moniksi vuosiksi, mutta on hiipinyt viime vuosina takaisin. Ensin tummansininen alkoi miellyttää silmääni astioissa ja sen jälkeen kirkkaampi sininen on löytänyt tiensä luokseni pieninä annoksina. Kesän jälkeen Berliinistä Suomeen palattuani halusin remontoidusta asunnosta ilmavamman, valkoisemman. Muutama vuosi sitten löydetty liikennemerkki pääsi olohuoneen seinälle paraatipaikalle (olisittepa nähnyt isäni ilmeen, kun sanoin, että se pitää porata seinään) ja mummun peruja oleva paksu kirkkaansininen viltti sopii sen pariksi sohvalle täydellisesti. Näin vahvaa sinistä ilmettä en tietoisesti hakenut, niin vain kävi. Olohuoneen vanhat Siirtolapuutarha-kuosiset sohvatyynyt saivat uuden elämän makuuhuoneessa, joten uudet ovat hakusessa. Onko teillä ideoita?



Apartment Story_11_2015-2



Approximately fifteen years ago blue was my favorite colour, especially when it came to interior decorating. It disappeared from my decor for years but has crept back as of late. First I became really infatuated by dark inky blue in tableware and after that a more brighter blue found its way back to me in small doses. After living the whole summer in Berlin I really wanted my renovated rental apartment back in Finland to be airier and whiter. This traffic sign I found a couple of years ago is now in a prime spot on the living room wall and a lovely thick blanket of the same colour (from grandma) goes perfectly with it. You should've seen my fathers expression when I told him I wanted the traffic sign drilled into the wall. I didn't plan on the blue coming this strong of a colour here but it just came together that way. The old cushions from the sofa found a new life in the bedroom and I'm on the search for new ones. Any ideas?



maanantai 2. marraskuuta 2015

On The Nature Of Daylight

St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-11



Se tulee aalloissa. Jär-je-tön ikävä Berliiniin. Yritän lievittää ikävää katselemalla kesällä otettuja kuvia, mutta se vain pahentaa kaipuuta entisestään. Päätimme jo yhden ystävän kanssa, että lähdemme heti keväällä viikon reissulle, mutta siihen tuntuu olevan ikuisuus. Päätin myös, että vietän seuraavankin kesälomani - toki lyhyemmän kuin tämän vuoden kolmen kuukauden irtiotto - Berliinissä. Loppusyksy/talvi tulee olemaan blogissa täynnä Berliiniä, mutta väliin mahtuu varmasti myös muun muassa sisustusta, ruokaa ja kirjoja. Nyt palataan "kotiratikan" varrella sijainneen St. Marien - St. Nikolai Friedhof I -hautausmaan rauhoittavaan katveeseen. 



St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-33
St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-31
St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-29
St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-37
St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-45
St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-3
St.Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-25
St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-46




St.Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-49
St.Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-51
St. Marien, St. Nikolai Friedhof I_2015-28



It comes in waves, this immense yearning for Berlin. I try to alleviate it by watching photographs taken during the summer but of course it just makes it worse. My friend and I decided to go to Berlin for a week in the spring but that feels aeons away. I'm also going to spend my next summer holiday there, that's the plan. The rest of this year will see lots of Berlin-posts here in the blog but there's also room for posts about interior decoration, food, books etc. But now it's time to go back to a cemetery in Berlin: St. Marien - St. Nikolai Friedhof I.